Tervehdys toverini! Saksan YFU järjestää kaikille vaihtareille viikon mittaisen ”Mittelseminarin” (keskiseminaarin), jonka tarkoituksena on keskustella ja miettiä vaihtovuoden kokemuksia sekä tutustua muihin vaihtareihin, kohdekaupunkiin ja ekstrateemaan. Yhteen seminaariin osallistuu 30-40 vaihtaria, joten eri vaihtoehtoja riitti. Saimme listan eri seminaareista jo viime syksyllä, ja kaupunkivaihtoehtoina olivat Hampuri, Berliini, Dresden ja München. Lisäksi jokaisessa kaupungissa on eri ekstrateemoja, joihin sitten liittyy paljon ohjelmaa (esim tiede, elokuva, tanssi, Saksan histsoria yms.). Valitsin sitten Dresdenin ja ekstrateemaksi Saksan historian. Ai miksikö? Tunnen jo Hampurin kuin omat taskuni, kävin Münchenissä Oktoberfestillä ja käyn siellä vielä kerran toukokuussa, ja Berliinissä tulen vierailemaan hostsukulaisten luona. Uskon että olisin näistä huolimatta valinnut Dresdenin, sillä tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus tutustua vanhaan DDR:ään. Saksassa puhuminen Itä-Saksasta on edelleen arkipäivää, ja esimerkiksi historian tunneilla koulussa tämä oli viimeiset puoli vuotta aiheena. Jotta ymmärtäisin Saksaa paremmin, tulisi minun myös tuntea itäiset alueet ja niiden historia. Dresden oli sitä paitsi ennen DDR:ää yksi Saksan kukoistavimpia kaupunkeja sekä on täynnä historian havinaa jokaisesta ajasta aina barokista nykypäivään. Ekstrateemani ”koe Saksan historia” oli siis Dresdenissä parhaimmillaan.
Yövyimme laivalla Elben varrella, keskustaan käveli kymmenessä minuutissa (tämä myös Dresdenin etuna verrattuina muihin seminaarikaupunkeihin). Meitä vaihtareita oli joka puolelta maailmaa, mm. Meksikosta, Sveitsistä, Kiinasta, Japanista ja Itä-Euroopasta, ja minä olin ainoa suomalainen. Oli aivan mahtavaa päästä taas tutustumaan uusiin kulttuureihin ja maihin, ja molemminpuolinen kiinnostus johti mahtaviin keskusteluihin. Esimerkiksi keskustelu georgialaisen tytön kanssa sodasta Venäjän kanssa 2008 ja keskustelu kiinalaisten kanssa Kiinan hallituksen toimista olivat erittäin mielenkiintoisia. Ystävystyin myös yhden japanilaisen kanssa hyvin, joten opin Japanista aika paljon.
Seminaarin päätarkoitusta, vaihtarikokemuksien vaihtoa ja miettimistä, käytiin joka päivä parisen tuntia pienryhmissä läpi, mutta muuten aikaa riitti kaikkeen muuhun. Kaupunki tutkittiin kahtena päivänä läpikotaisin, ensiksi vuokratun oppaan avulla ja sitten pienryhmissä suoritetun kilpailun myötä. Dresden on uskomattoman hieno kaupunki! Keskusta on barokin perua, jolloin Dresden toimi Sachsenin rikkaan valtakunnan pääkaupunkina (tietämättömille: Saksa yhdistyi yhdeksi valtakunnaksi vasta vuonna 1871, ja oli sitä ennen täynnä pikkuvaltioita). Dresdeniä onkin siteerattu ”Elben Firenzeksi” ja kaikki saksalaiset kehuvat kaupunkia. Sanottakoon kuitenkin, että amerikkalaiset ja britit pommittivat vuonna 1945 koko kaupungin tuusan nuuskaksi, ja osa restaurointitöistä valmistui vasta 2000-luvulla.
Ohjelmaan kuului tietysti kaksi suurta ja pitkää esitelmää, yksi Saksan politiikasta ja toinen historiasta. Vaikka tiesin jo suurimman osan näistä aiheista, oli esitelmä historiasta silti avartava, koska historia liitettiin YFU-tapaan kulttuurin muodostumiseen. Historiaan liittyen kävimme parissa museossa. Historiaan liittyen paras tapahtuma oli käynti kaupungissa nimeltä Bautzen, lähellä nurkkausta jossa alkavat Tsekki ja Puola. Siellä on vanha vankila jota sekä Kolmas Valtakunta että DDR:n Stasi käyttivät. Siellä meille oli järjestetty kaksituntinen opastettu kiertokäynti. Vuosina 1933-1945 vangit olivat romaneja, kommunisteja, vammaisia, homoja, valtion vastustajia ja ennen kaikkea juutalaisia. DDR:n aikana vangit olivat kaikki poliittisia vankeja. Vankilan olot olivat 1970-luvulle saakka epäinhimilliset ja vankilan ainoa tarkoitus oli tuhota vangit henkisesti, etteivät he enää ikinä pystyisi asettumaan hallintoa vastaan. Jokaista vankia valvottiin kellon ympäri ja henkinen kidutus oli jokapäiväistä. Käynti siellä oli aika vaikuttava kokemus. Politiikkaan liittyen meille oli järjestetty käynti Sachsenin parlamentissa. Emme olleet siellä vain katselemassa, vaan meillä oli siellä ”roolipeli” jossa toimimme kansanedustajina. Meidät oli jaettu kahteen ”puolueeseen” joista toinen halusi tuoda koulupuvut osavaltion kouluihin ja toinen vastusti tätä. Parin komiteatapaamisen ja taktiikan hiomisen jälkeen vuorossa oli ”täysistunto”, jonka aikana minäkin pidin viisiminuuttisen puheen koulupukuja vastaan. Puhuin perustuslaillisista oikeuksista, mielipiteenvapaudesta, nuorison tarpeesta ilmaista itseään, käytännön järjestelyistä, valtion koulujen diskriminoinnista verrattuna yksityiskouluihin ja Saksan historian huonoista kokemuksista joissa valtion ja kansalaisen yhteys oli liian tiivis.
Iltaohjelmassa oli oikeastaan vapaaehtoisuutta. Kerran kävimme Dresdenin oopperatalossa, jossa oli klassisen musiikin konsertti, mutta muuten iltaisin tuli lähdettyä kaupungille baareihin. Tämä etu oli vain Dresdenissä, koska muissa kohdekaupungeissa majapaikat olivat esikaupungissa tai landella. Lisäksi nukkumaanmenoaikaa ei ollut. Yhtenä iltana oli jopa virallisena ohjelmana lähteä YFU-ohjaajien kanssa baarikierrokselle (jenkkivaihtarit hajotkaa :D)!
Viikon vietettyäni rautaesiripun toisella puolella voin jo tehdä muutamia johtopäätöksiä kahden valtion yhteenkasvamisesta. Arkielämä Länsi- ja Itä-Saksassa on jo samanlaista, mutta yksittäisistä asioista huomaa, että eroja on yhä edelleen. DDR-arkkitehtuuri ja kaupunkien sen aikainen huono kunnossapito ovat edelleen näkyvä osa itäsaksalaisia kaupunkeja. Dresdenin keskusta on kyllä käsittämättömän hieno, mutta osa Dresdenin kaupunginosista on vanhaa kommunistityylistä rumaa kerrostalolähiötä ja toiset kaupunginosat taas olivat likaisia ja täynnä graffiteja, alakulttuuria siis. Matkustaessani junalla myös Magdeburgin, Hallen ja Leipzigin läpi huomasin että myös näissä kaupungeissa oli samaa arkkitehtuuria ja likaisuutta. Esimerkiksi Magdeburg oli mielestäni täysin ruma kaupunki. Hieman alemman elintason Idässä huomaa myös muunmuassa autoista, joiden taso on keskimäärin matalampi kuin Lännessä. Näiden erojen tasoittamiseksi on liittovaltio viimeisen 20 vuoden aikana syytänyt uskomattomat määrät verorahoja Itään. Ongelma tässä on kuitenkin se, että raha on jakaantunut hieman epätasaisesti. Autobahnit ja junaraiteet ovat Idässä jo paremmassa kunnossa kuin Lännessä, kaupungeista löytyy rumuuden ja likaisuuden keskeltä kapitalistisia ostoshelvettejä ja uusia moderneja valtion rakennuttamia kulttuurirakennuksia. Minusta oli vaikuttavaa, että näin Dresdenissä vanhan DDR-tyylisen rakennuksen seinällä suuren kommunismia ihailevan maalauksen, ja viiden minuutin päästä tästä olin jo Starbucksissa nautiskelemassa frapuccinoa. Tuo tapaus kuvaa nykyistä tilaa erittäin hyvin.
Eipä muuta tällä kertaa ja olisi mukava jos muutkin taas kirjoittelisivat tänne!
Kurki
