Julia, Becker, Minnesota

Hello!!!!!

Kuukausi takana Jenkkilaa, ja taytyy ylla sanoa etta kiiretta on pitanyt. Ihan aluksi pyydan anteeksi kieliasuani, taalla kun ei ole suomalaisia aakkosia ja oma koneeni makaa kirjahyllyssa odottaen, etta host momini loytaa langattoman verkkomme salasanalapun jostakin. 

Kaikki on ollut todella kaaoottista, heti lentokentalta asti. Vanhin host-siskoistani meni oli menossa naimisiin 2 viikon sisalla saapumisestani, joten alku kului pelkassa haahulinassa. Lentokentaltakin minut vietiin suoraanhaamekkoliikkeeseen mekkoja sovittamaan... Vasymyksen maara oli sanoinkuvaamaton. Naiden parin viikon aikana talo oli myos taynna sukulaisia, myos sulhasen puolelta ja muita satunnaisia vierailijoita. Mina sitten parhaani mukaan yritin sopeutua, vaikka katkerana suomalaisena sanonkin, ettei kenellakaan juuri riittanyt huomiota minuun. Haat menivat kuitenkin hyvni ja loppu lomani kului sitten pikkuisen rauhallisemmin.

Perheeseeni kuuluu siis vanhempien lisaksi 4 lasta: isosisko, joka tosin haiden jalkeen muutti sulhasensa kanssa Italiaan; 11-vuotiaat kaksoset, tytto ja poika seka 5-vuotias pikkusisko. Katrasta taydentaa myos vuoden vanha labbis, 2 snautseria ja ikaloppu kissa. Varsinainen sekamelska.

Ennen koulun alkua paasin tutustumaan periamerikkalaiseen urheilukulttuuriin, baseballiin. Pelina Minnesota Twins vs. Detroit Tigers. Ehdottomasti parasta mita tahan mennessa olen kokenut!! Tunnelma stadionilla on oikeasti tosi huikea, ihmisia tuhansittain jokapuolella huutamassa ja kannustamassa, joukkueilla on omat kannustushuudot sun muut mita toitotetaan jatkuvasti sceeneilla.... Baseball ei ehka kuulosta hirvean houkuttelevalta, eika telkkarista nayta yhtaan miltaan, mutta livena se on jotain niiin uskomatonta! Se on vain jotai mika pitaa itse kokea ennen kun ymmartaa. (ja mehan tottakai myos voitettiin se peli :D)

Koulu alkoikin sitten syyskuun toisella viikolla, ja suurimmaksi yllatyksesi koulu on suhteellisen samanlaista kuin suomessa. Tunteja on 4, tunnit 85 minuuttisia (joka kieltamatta on tuskaa) aineet valitaan samalla tavalla kuin suomessa, jaksoja myoskin 4 vuoden aikana. Suurin ero Suomeen on siina etta joka paiva on sama lukujarjestys. Lukujarjestyksesta loytyy economics, calculus (eli collegepohjan matikka, helvetin vaikeeta, lasketaan jotain kosinifunktioita, sun muita vastaavia, naa kay kaikki asiat niin eri jarjestyksessa kun suomen pitka matikka.... se on sellast takkuamista ja laksya tulee ihan torkeesti, 25-40 tehtavaa per tunti, aina seuraavalla paivalle) sitten loytyy kans biology, jossa satun olemaan ainoa senior, ja tunnen itseni niin turhautuneeksi ja vanhemmaksi kuin muut.... viimeisena american government, tamanhetkinen lempi aineeni, maikka on ainoa 'normaali' hieman sarkastinen ja tosi rento, tunnit ovat hauskoja, ja laksyt tasoa: "kuvatkaa parin kanssa opetusvideo perustuslaista ala-asteikaisille"

Joten hommaa pukkaa koulussa, en yhdy niihin, jotka sanovat koulun olevan helpompaa usassa. Tosin testit ovat tosi naurettavia, kysymykset tasolla "oletko tyhma vai osaatko lukea"

Ihmiset on jees, moni tuleen jutteleen kaytavalla ja sanoo etta on kuullu etta taalla on suomalainen vaihtari, mutta sitten ne kysyy etta mita me puhutaan, oh, don't you speak english in finland? Eika niilla ole mitaan hajua missa suomi on... Koulun jalkee suurin osa ajasta vietetaan koulun joukkueiden harjoituksissa. Harjoitukset ovat joka paiva koulun jalkeen, lajista riippuen 2-3 tuntia. Itse kuulun uinti- ja uimahyppyjoukkueeseen, joka ei ollut mikaan hatusta temmattu idea, vaan olin kilpauimari Suomessakin. Lajeja loytyy koulustani uinnista painiin ja perus jenkkifutikseen, ja kouluvuosi on jaettu kolmeen urheilujaksoon: syksy talvi ja kevat... Talvella sisalajit, kuten koripallo, kevaalla lacrosse ja baseball jne...


Jalkapallo (ei soccer) on tosi iso juttu jenkkikouluissa ja kotipeleihin menevat yleensa KAIKKI. Ensi viikolla koittaa Homecoming, kotipeli ja viikko, jona juhlitaan koulun yhteishenkea ja lopun kruunaa tanssit pelin jalkeen... Omassa koulussani tanssit eivat ole mitenkaan viralliset, pikemminkin vaa rento illanvietto kavereitten kanssa, eli no dates, just hanging around with your friends....


Hyvin menee, jokainen paiva on edellista parempi ja joka paiva tuntuu luonnollisemmalta puhua. 

Niin ja ihan vaan tiedoksi, ilmasto on suhteellisen sama kuin Suomessa, joskin hiukan lampimampi. Tosin nyt taalla on ollut suhteellisen kylma, 15-27 paivasta riippuen, eilen satoi aamusta iltapaiva viiteen kaatamalla. Seurauksena pikkuinen tulva, kadut taynna vetta, koko kaupunki yhta suurta latakkoa, tosin vesi imeytyi yon aikana suht hyvin, aamulla eroa normaaliin ei enaa juurikaan ollut. Joten te lampiman saan vaihtarit nauttikaa muidenkin puolesta!!!!


Palaillaan, Julia
 

Kurki: Oktoberfest!

Grüß Gott! Eli tässä raportti viime viikonlopusta, jolloin pääsin vihdoin käymään siellä suurella, mahtavalla, fantastisella, maailmankuululla ja stereotypioita täynnä olevalla Münchenin Oktoberfestillä! :)

Aloitetaan siis täysin alusta. Olimme siis siellä ihan ekana päivänä, ja matkan varasimme nuorisomatkoihin keskittyneeltä firmalta noin kaksi viikkoa ennen lähtöä. Matka oli todellakin erittäin spontaanisti keksitty ja nopeasti järkätty. Matkaseuranani oli vain veljeni, joten vanhempien valvominen oli minimaalista. Perjantai-iltana odotimme bussiamme Bremenin steissin läheisyydessä, ja kun se vihdoin saapui, iski suuri yllätys: Bussi oli tullut Hampurista ja matka jatkui mm. Essenin, Kölnin ja Frankfurtin kautta, eli ei todellakaan ajettu suoraan määränpäähän! Olihan se kiva nähdä esim Kölnin kuuluisa tuomiokirkko ja Frankfurtin keskusta yövalossa, mutta oli se silti aika vittumaista ajaa 12 tuntia koko maan läpi... Me jopa yövyimme bussissa, eli aamulla ajettiin suoraan Oktoberfestille.

Olimme alueella jo noin kello yhdeksän aamulla, ja kun kyseessä oli juhlan eka päivä, avajaisseremonia alkoi vasta keskipäivällä. Ainiin, tänä vuonna Oktoberfest täyttää pyöreät 200 vuotta! Olimme ystävystyneet bussissa muutaman hampurilaisen kanssa, ja heidän seurassaan vietimmekin koko päivän. Eli menimme suoraan yhteen Oktoberfestin kuuluisimmista teltoista (Hofbräu Festzelt). Koska alueella käy kahden viikon aikana noin kuusi miljoonaa vierasta, oli kello yhdeksän jo "myöhä" mutta onneksi saimme kuin saimmekin vielä oman pöydän, vaikka se konkreettisen teltan ulkopuolella olikin. Onneksi sentään aurinko paistoi.

Kuten jo sanottu, ekan päivän takia jouduimme odottamaan kello 12 saakka, kunnes jotain oikeasti alkoi tapahtua. Münchenin pormestari avasi jokaisen kaljateltan erikseen, ja silloin oli meidän vuoro. Tämän jälkeen sai vasta ruokaa ja sitä minkä vuoksi tultiin, eli bisseä ;) Oli kyllä aika hieno fiilis kun tarjoilija toi ensimmäiset kymmenen litran tuoppia yhtaikaa pöytään! Tuoppi muuten maksoi 8,80 euroa. Tästä eteenpäin olikin sitten joka ikisellä ihmisellä teltassa/alueella fiilis erittäin korkealla.

On lähes mahdotonta kuvailla sitä meininkiä. Tottakai kaikki olivat (vähemmän tai usein enemmän) kännissä mutta ei se tunnelma sen takia ollut niin sanoinkuvaamaton. Oktoberfestissä vain on jotain taikaa. Vieraat ympäri maailmaa juhlivat yhdessä, kaikki olivat yhtäkkiä kaikkien kavereita, baijerilainen kansanmusiikki raikui, naiset olivat dirndleissä (baijerilaisissa kansallispuvuissa) ja miehet tietenkin lederhoseneissa ja sekasorrolta näyttävä tilanne toimi silti jotenkin! Kaikki stereotypiat ja tiedot mitä olette Oktoberfestistä kuulleet pitävät paikkansa! Mutta se on silti itse koettava ennen kuin oikeasti ymmärtää sen kunnolla.

Siinä kolmen aikaa päivällä kaljateltan alue ja myös itse teltta "sinetöitiin" eli sisään ei enään teoriassa päässyt kuin säkällä ja pitkällä odotuksella. Me saimme kuitenkin veljeni kanssa jotenkin helposti vartijoilta leiman, jolla pääsimme sisään telttaan ja ulos aina kun huvitti. Kaikki teltat oli suljettu samalla tavalla, joten valitettavasti koimme vain yhden monista teltoista koko aikana. Bussi hotellille lähti jo kymmeneltä illalla, ja seuraavana päivänä ehdimme olla alueella vain pari tuntia, ennen kuin matka kohti pohjoista alkoi yhdeltä päivällä. Eli vaikka olen nähnyt ja kokenut Oktoberfestin menon, on sillä vielä paljon tarjottavaa minulle. Ja koko matkan aikana en muuten käynyt ollenkaan esim Münchenin keskustassa, joten kaupunkikin on vielä käytännössä tuntematon.

Kotimatkalla sain ensimmäisen kosketuksen Autobahnien surullisenkuuluisiin ruuhkiin, matka Münchenistä Frankfurtiin kesti seitsemän tuntia! Ainakin tuli kunnolla nautittua Baijerin mahtavista maisemista. Olimme Bremenissä kello viisi maanantaiaamuna, vaikka matkanjärjestäjä oli ilmoittanut saapumisajaksi sunnuntai-illan! Koulun sijasta päätimme veljen kanssa nukkua kerrankin pitkään.

Yhteenveto: Reissu oli mahtava, vaikkakin liian lyhyt. Oktoberfest on juuri sitä kaikkea mitä media on kertonutkin eli siis täysin käsittämättömän hieno tapahtuma! Tuntematon München ja loput Oktoberfestistä on vielä joskus nähtävä. Eli Oktoberfest, palaan vielä ja tämä on lupaus! Ja silloin en tule bussilla...

Kurki toivottaa Saksan lämmöstä (22 astetta ja aurinkoa) terveisiä kaikille Suomeen! Auf Wiederschreiben

Juhana @ Millau, France. Tasan kuukausi takana!

Tasan kuukausi takana ja se kuuluisa "kulttuurishokki" ja "koti-ikävä" on vallannut mut! Sinänsä kaikki on hyvin mutta nyt (ja viimeisen viikon) kaikki on tuntunut ihan tyhmältä ja typerältä. Ensinnäkin se että täällä koulusta tullaan suoraan kotiin ja ainakaan vielä ei mitään viikonloppumenoja ole kuulunut?!?!?! Lievästi sanoen SUURI muutos suomielämääni. Toiseksi tää hierarkkia ja vanhempien ihmisten pelko pelottaa mua! Koulussa opettajat ovat madameja ja monsieureja ja pakko teititellä, muuten...
Tällä viikolla suurin kauhu on saatiin aikaan haukottelustani, kun en siis ymmärrä tunnilla mitään = olen tylsistynyt = haukottelen. Ja se voi olla kohtalokasta! Pahimmillaan tästä voi tulla puhuttelu opettajien kanssa!

Kuten Aino jo sanoi, olo on kuin olisi ylä-asteella taas. Kaikki ovat nuorempia (=lapsellisempia :D) ja koulusysteemi riisti minulta ressumaisen vapauden. Trust me, wilma on luksusta verrattuna tähän systeemiin! Täällä kuljetetaan joka päivä mukana sellaista "reissuvihkoa" johon sitten kirjoitetaan kaikki paha mitä saat aikaan ja ylläripylläri vanhempien pitää allekirjoittaa se! Onneksi minulla on tunnollinen host bro joka ei ikinä myöhästy tai tee pahaa (which btw sucks). Aamuisin kun vielä pesen hampaita lähtee veljeni jo kouluun "koska ei jaksa odottaa minua" sitten minä juoksen kouluun...

Myös minun pitää käyttäytyä kuin olisin ylä/ala-asteella. Addun kantolaukku ja vaalean harmaat housut ovat jääneet kaappiin pölyyntymään, sillä jos ne pistäisin päälleni olisin yksi iso ihmetyksen aihe koulussa. Ja siihen en vielä ole valmis. Ei muuta kuin siniset farkut ja valkoinen tee paita päälle!

Muutenkin on tosi kiva taas kerran käydä prosentteja läpi matikassa. 

Miksi nää mun päivitykset aina on iha ku mul ois kaikki päin peetä? Ei suinkaan! En vielä ainakaan kadu tänne lähtöä, ja paljon on koettu ja lisää toivottavasti tulossa! Eerokin otti yhteyttä että olisi tulossa maaliskuussa tänne moikkaamaan, eli kyllä sitten silloin viimeistään jtn äksöniä saan aikaan! Muuta plussaa mm. ruoka! (ylläri) Se mitä arvostan hyvin paljon on se että tuore leipä on MUST! joka päivä uusi leipä, vanha ja kovettunut pois! Ja se että ranskalaiset syö juustoja paljon on totta! jopa minun keskituloisessa normiperheessä juustoja syödään vähintään kerran päivässä! Ja jälkiruoka on myös must! Mutta täällä myös jugurtti luokitellaan jälkiruuaksi. Ja tekemisen puutteessa aloitin lenkkeilyn ja rasvaisesta ruuasta huolimatta olen laihtunut! Johtuu varmaan HYVIN säännöllisistä ruokailuajoista! Toinen "vapaa-ajan" aktiviteetti on Tv:n tuijjottaminen :D ensin perheen kanssa ja sitten netistä niistä sarjoja joita oikeasti haluan katsoa :D

Nyt sataa eli saan pienen maistiaisen teiän fiiliksistä siellä, mutta onneksi on silti se 20+ astetta :)

Espanja, taas!

Buenos Dias ! 
Aino Espanjasta muistuttaa taas olemassaolostaan ja päätti kirjoittaa pikkaisen paikallisesta elämästä ja menosta.
Istun sohvalla, telkkari huutaa seinällä, ikkuna on sepposen selällään ja ulkona on kuuma. Koulu alkoi vähän yli viikko sitten ja tähän mennessä ainakin tuntuu huipulta opiskella pitkän kesäloman jälkeen.

Ennen ensimmäistä koulupäivää vanhemmat hössöttävät tiedetysti normaalia enemmän, mutta toisin kuin yleensä, meidän perheessä hössötti papi. Iskä vei mut autolla kouluun ja siis sananmukaisesti kädestä pitäen opasti matkalla, että täsmälleen missä kohtaa pitää mennä tien yli ja mikä puska kiertää missäkin kadunkulmassa. Kun pääsimme koululle sain kylmiä väreitä, olo oli kuin ylä-asteella. Muut oppilaat näyttivät ihan skideiltä ja kelasin hiljaa mielessäni että ei vittu oo totta. Eikä kyllä ollutkaan. Koordinaattorini Rosa oli unohtanut ilmoittaa ettei minulla alakkaan koulu oletettuna päivänä vaan oli oikeastikkin ylä-asteen aloituspäivä.
Mainiointa kaikessa tässä oli se, kun seuraavana päivänä astelin uudestaan kouluuni sain samat kylmät väreet kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa tosin olo oli kuin ala-asteella, hyvä ettei sydän pysähtynyt.

Minusta tuli luokkani julkkis ensimmäisen tunnin aikana, kaikki parveilivat ympärillä ja palpattivat rutosti, mutta en vielä silloin saanut ikäväkseni mitään selvää heidän puheestaan. Onneksi eräs tyttö oli ollut kielileireillä ja puhuu espanjattareksi erittäin hyvää englantia, en siis jäänyt aivan yksin alussakaan. Nyt jo viikon jälkeen ymmärrän suuren osan ihmisten puheista, ja luultavasti siitä johtuen tänään murtui koulussa kielimuuri, enkä kokenut enää olevani paitsiossa vääräkielisyyteni takia. Vaihtareille joille ei niin ole vielä käynyt vinkki, sitä kannattaa odottaa, koska se on sen arvoista. Pitää vaan jaksaa yrittää.

Koulussani on humanistinen- ja tiedelinja ja koska kaikki paikat humanistisella puolella olivat tottakai täynnä, minut lykättiin tieteen puolelle. Koordinaattorini oli myös mennyt katsomaan todistuksiani ja jollain ihmeen tavalla päätellyt, että olen hyvä matemaattisissa aineissa, luultavasti rouva ei osaa edes lukea. Päälle hän totesi, että pakkohan minun on fiksuna suomalaisena nauttia luonnontieteistä. Lukujärjestykseni on näinollen täynnä kemiaa, fysiikkaa, matematiikkaa, biologiaa ja maantietoa. Onneksi mukaan mahtuu myös hieman englantia (jonka opettajatar näyttää pululta, kuulostaa pululta ja puhuu yhtä hyvää englantia kuin neljäsluokkalainen Suomessa), ajankohtaisen maailman tiedettä ja psykologiaa.

Jos ei oteta huomioon aineita, niin koulu on ihan mahtavaa. Luokkani on sympaattinen ja hauska vaikka välillä on kovin aikuinen olo 16 vuotiaiden joukossa. Välitunnit istumme ulkona muilta luokilta saamiemme pääasiassa Etelä-Amerikkalaisten kavereiden kanssa ja tanssimme, puhumme bileistä tai pojista ja syömme vähän välipalaa. Vähenee ainakin tupakointi kun kamut ei harrasta semmoista kouluaikana. Mun koulupäiviin sisältyy muista poiketen vain yksi välkkä, koska pääsen vaihtarina muita 2h aikaisemmin kotiin, siinä puoli yhden kieppeillä. En valita, vaikka koulu alkaakin joka ikinen aamu klo 8 ja se tuntuu aika tuskalliselta 5 kertaa viikossa.

Perusmeininkiimme kotona kuuluu iso lounas kolmelta, yleensä syön yksin ja silloin tällöin papin tai broidin kanssa. Sitten vietetään siestaa, eli löhöillään sohvalla ja katsotaan telkkaria. Neljältä alkaa broidin lempiohjelma Fisica y Quimica, jonka voisi melkein verrastaa nuoremmalla väellä varustettuun Salattuhin elämiin (pyörii tälläkin hetkellä telkkarissa) ja jonka katson melkein joka päivä. Siestan jälkeen menemme broidin kanssa kävelylle, pelaamaan biljardia tai ihan vaan kessulle. Vanhempani ovat aamukahdeksasta ilta kymmeneen töissä lähes joka päivä ja vietän heidän kanssaan aikaa öisin kun syömme kymmenen maissa päivällistä ( jep, tosi myöhään )  ja viikonloppuisin. Mukana roikkuu usein Nuria, veljeni tyttöystävä joka on englannittomuudellaan auttanut minua oppimaan sanoja ja puhumaan rohkeammin.

Kaikenkaikkiaan olen äärettömän onnellinen täällä, tosin ikävä kaivelee vielä hieman, varsinkin kun Helsinkiin jäi suhteellisen tuore rakastaja, mutta ajan kanssa ikävään tottuu. Kyllä Suomi pitää huolta kaikista joita kaipaan, kuhan ette vaan mua unohda niin kaikki on hyvin.
Suukoin ja halein,
Aino

Hola Amigos, Que Tal?
Paljon pusuja ja haleja iloisesta Espanjasta, täällä on huisia! Tänään tulee täyteen kuudes päivä Espanjaa ja neljäs päivä Alicantea. Vaihtarin elämän ei kuulemma kuulukkaan alkuun olla helppoa, eikä se sitä täälläkään ole, mutta yhtään kehuskelematta sanoisin pärjänneeni tähän mennessä perin mainiosti. Espanja ja varsinkin Alicante on ollut vastaanottava ja lämmin heti alusta alkaen ja kodin tuntu on huumannut minut täysin.

Kuten Janilla meilläkin oli alkuun pieni orientaatioleiri Barcelonassa joka kesti muutaman päivän ja oli turhimmista turhin, mutta onneksi kaikki loppuu aikanaan. Barcelonassa kiertelimme bussilla kaupunkia ja sitä ympäröiviä turistikohteita, ainoaksi erityiseksi ja mieleenpainuvaksi paikaksi jäi erään keskustassa sijaitsevan kirkon vieressä oleva Mc Donalds, koska sieltä sai ihan superhyviä Mc Flurreja. Leirin osanottajat olivat mitä mieleenpainuvimpia, eivät tosin kovin imartelevalla tavalla. Muista maista saapuneet vaihtarit (esim. Ranska, Hollanti, Ruotsi, Norja ym ym) olivat mukavia vaikken paljon aikaa heidän kanssaan viettänytkään, kun taas prosentuaalisesti leirin suurin ryhmä eli me suomalaiset olivat lähes kaikki aivan tuhottoman perseestä. Ikinä en ole mitään kohtaan kokenut samanlaista myötähäpeää. Joku sanoi joskus, että suomalaisia saa aina hävetä ulkomailla eikä kovin väärässä ollutkaan.

Lentokoneessa istuin Mira nimisen tytön vieressä, voi että se jaksoi puhua! Lennolla se oli jopa ihan jees, koska minulla on lievä lentopelko eikä siinä papatuksessa ehtinyt kyllä mitään pelätä, mutta kun pääsimme Barcelonaan kyseinen leidi rupesi roikkumaan minussa pahemmin kuin ripuli Afrikassa. Saimme kolmanneksi jäseneksi oivaan trioomme hieman ujon ja viattoman oloisen Lappeenrantalaisen tytön joka olisi yhtä hyvin voinut olla ulkomuodoltaan matkalla playboyn kuvauksiin kuin vaihtoon Espanjaan. Tällä koplalla tutkiskelimme hostellimme lähiseutuja ja samalla pokkani sai mahtavaa treeniä. Sen kokemuksen jälkeen ei kyllä mikään saa hämmentymään. Mira ei osannut huoneessamme panna vessaa lukkoon vaikka lukko oli täsmälleen samanlainen kuin Suomessa. Huhhuh, onneksi sunnuntai aamuna alkoi junamatka kohti Alicantea.

Juna-asemalla oli kaaos normaalien matkustajien kesken ja vielä tuplasti pahemmin meidän vaihtareiden ja perheidemme kesken. Kun vihdoin pääsin hostperheeni tykö sain ison kasan suukkoja kaikilta perheenjäseniltä eli madrelta, padrelta, hermanolta ja hermanoni novialta (veli ja veljen tyttöystävä), tapasin myös hostisoäitini joka oli pieni ja hyvin eksyneen näköinen. Kuulin myöhemmin, että rouva sairastaa alzheimeria ja huomasin tämän käytännössä kun isoäiti tapasi minut päivän aikana ainakin kymmenen kertaa uudestaan ja oli joka kerta yhtä viattoman iloinen uudesta lapsenlapsestaan.

Matka jatkui hieman Alicanten ulkopuolelle, perheemme loma-asunnolle (kuvia tulossa) jossa söimme tortilloja ja juttelimme niitä näitä. Tunnelma oli mielestäni ok jo alusta lähtien, ainakaan en henkilökohtaisesti tuntenut oloani vaivautuneeksi tai muutenkaan epämukavaksi. Ruoan jälkeen lähdimme nuorten kesken (veljeni on vuosimallia 92 ja hänen noviansa 91) kävelylle a la playalle, jota on täällä ihan sikana ja jolla oikeasti vietetään aikaa toisin kuin esim. hietsu. Melkein heti ulkona alettiin puhua tupakoinnista, ja minkä sitä renttu luonnolleen mahtaa, myönsin polttavani ja seuraavassa hetkessä huomasin imuttelevani palavaa tupakkaa Espanjan auringossa rannalla uusien mukavien perheenjäsenteni kanssa. Takaisin päästyämme alkoi läpsyn pelaaminen Espanjalaisilla korteilla ( jotka on ihan btw tosi oudot ) ja illalla kotiuduimme Alicanten keskustaan meidän "talvi"asuntoon.

Eilen heräsin auvoiseen aamuun muroilla jotka veljeni laittoi minulle, syytä en tiedä mutta täällä tykätään laittaa muromaitoon paaaaljon kaakaota jotta suklaamurot maistuisivat vieläkin suklaisemmilta. Aamiaisen jälkeen lähdimme bikini/tupakka ostoksille ja kävimme tsekkaamassa tulevan kouluni. Ah niin ihana siesta saapui ja veri veti veljeäni kotiin joten vedimme päikkärit yksissä tuumin ja painuimme hyvin nukkuneina altaalle ( meillä on siis asuntoyhtiön oma uima-allas, kuvia tulossa ) pelaamaan korttia ja riehumaan veljeni Eduardon ja hänen ison, lihavan ja vitun hevin kaverin Viktorin kanssa. Viktorin englanti oli tosi hassua ja nauroin parituntia putkeen.

Koulu alkaa huomenna, tämä päiväkin on varmasti kertomisen arvoinen mutta se jää part 2:seen koska nyt lähden ostamaan liittymää. Cien, Merci por Todos, Espanja on huippu ja hieman toisenlainen kanta tulee varmaan vielä tänään kokemuksiini liittyen.

Se on moro, Aino, Alicante

Juhana @ Millau, France

Yksi viikko takana, vaikka tuntuu että olisin ollut täällä jo kuukauden.

Onneks mä kirjotan tätä tänään sillä jos olisin eilen kirjottanut olisi teksti saattanut antaa hyvin negatiivisen kuvan tilanteestani sillä eihän tää kieli suju ollenkaan! Panic? Mutta siis onneksi kirjoitan tänään sillä nyt oli hyvä päivä!
Perheeni on mukava, ystävällinen ja avulias, varsinkin host-mom, joka on kokoajan kimpussa kysymässä miten menee / tarvinko jotain :D Host bro ei puhu englantia (kuten ei kukaan muukaan ranskalainen), enkä minä ranskaa, joten meillä on hyyyyvin iso kielimuuri välissä. Mutta kaikki hokee mulle että kyllä se kieli alkaa siitä sujumaan, joten pakko kai täs on sitte luottaa siihen :D

Koulu on pebasta sanon mä! ihan oikeesti aineina mulla on ekonomiaa, oikeustieteitä, kommunikaatiota (??), informaatiota (mä en oikeesti tiiä mitä noi tarkoittaa) ja vain yksi tunti matikkaa ja pari tuntia enkkua... Mutta tästäkin selvitään kuhan kieli opitaan. Jotenki musta tuntuu et nää opettajat ei oikeesti oo tajunnu et mä_en_ole_paikallinen.. sentään osa oppilaista tais tajuta sen ja vähän muiden oppilaiden kanssa tapahtui jo vähän kommunikaatiota.

Best part so far: Ilmasto! täällä on joka päivä 35 astetta ja mun hostperhe valittaa viileästä ilmasta (huom meri on kuulemma niin kylmää ettei sinne voi mennä.... eli siis 18 astetta) Koko kylä/kaupunki, eli millau - 29 000 asukasta, sijaitsee ikäänkuin kuopassa jonka yli siis menee tuo kauhean "kuuluisa" Viaduc - silta. Kämppä sijaitsee tän "kuopan" rinteellä josta on upeat näkymät kylään ja sillalle! Hieman matkustelua on jo tehty ja käyty esimerkiksi Rodesissa joka on tässä lähellä paljon isompi ja paljon vanhempi kaupunki. Lisää matkustelua myös luvassa mm. Cot d'azurille (nizza/monaco/st.tropez/cannes) koska host perhe asui ennen lähellä ko. aluetta ja matkustaa sinne mielellään kanssani! Myös pariisissa käynnistä oli puhetta, menen sinne vaikka yksin! Talvella tulemme myös viettämään viikon ranskan alpeilla!

Näköalapaikalta!

Näkymät ikkunasta pt. 1

Näkymät ikkunasta pt. 2! ihan jees...

Eli zhuana zhuntila (kuten paikalliset sanoo) kiittää ja kuittaa etelä-ranskan auringosta!

Kurki: Bremen sekä yleistä ympäristöstäni ja vähän muustakin

En voi millään uskoa että olen ollut täällä vasta tasan kuukauden, aika täällä tuntuu ikuisuudelta! (ja se on hyvä juttu)

Toissa viikonloppuna pääsin vihdoin näkemään paremmin Bremeniä, kun se viikonloppu meni kokonaan 30-vuotiaan hostveljeni kanssa joka siis asuu Bremenissä. Lauantaina hän toimi oppaana kaupunkikierroksellamme. Kävelimme pitkin poikin kaupunkia koko päivän ja illalla mentiin vielä ostoskeskukseen. Vielä myöhemmin illalla katsottiin hänen kotonaan leffa parin oluen kanssa ja yöpymisen jälkeen minut haettiin sieltä sunnuntai-iltapäivällä. Bremen on kyllä ihan sairaan hieno kaupunki! Se perustettiin jo 700-luvulla ja on siksi täynnä toinen toistaan vanhempia taloja ja ahtaita katuja. Mukaan mahtuu myös pari UNESCOn maailmanperintökohdetta. Ydinkeskustan ulkopuolella arkkitehtuuri tuo mieleen San Franciscon. Meille jäi kuitenkin vielä tekemistä Bremeniin hostveljeni kanssa: Meidän pitää vielä käydä katsomassa Werder Bremenin kotimatsi ja luonnollisesti kierroksella siinä taianomaisessa ja alkuperäisessä Becksin jättipanimossa! ;)

Voin jo sanoa tuntevani kotini ympäristön aika hyvin, eli tässä vähän infoa: Junalla menee Verdeniin (ja kouluun) kymmenen minuuttia, ja vastaikkaiseen suuntaan eli Bremeniin 20 minuuttia. Kaikki täällä on siis joen varrella, ja alue Bremenistä Verdeniin on täynnä pieniä ja keskikokoisia omakotitaloalueita pikkukauppoineen ja marketteineen. Verdenissä on 30 000 asukasta ja koko tällä alueella (johon Bremen ei enää kuulu) asuu 130 000 ihmistä. Kymmenen minuuttia kotoani pohjoiseen on suuri ostoskeskus keskellä ei mitään ja siellä on muutaman kerran tultu jo käytyä.

Verden on stereotyyppinen ja idyllinen saksalaisen pikkukaupunki, joka perustettiin myös 700-luvulla. Kaupunki ei kärsinyt maailmansotien pommituksista, joten täällä on paljon vanhoja hienoja rakennuksia. Koulunikin perustettiin jo ennen vuotta 1002, mutta nykyinen rakennus on kuitenkin 1800-luvulta. Koululta kävelee pääkadulle parissa minuutissa, ja siellä on tietenkin kaikki mitä koululainen tarvitsee jaksaakseen: ählypizzeria, vietnamilainen halpisravintola, leipomo, jäätelökahvila ja tottakai turkkilaisten pitämä dönerkebab-mesta :D

Kotona asuva 18-vuotias hostveljeni sai ensimmäisen oman autonsa pari viikkoa sitten. Opel Corsa vuosimallia ’96 on katu-uskottava amisauto jossa stereot maksoivat luultavasti enemmän kuin koko auto. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pystymme nyt vapaasti menemään miten huvittaa esimerkiksi kouluun, bileisiin tai ostoksille. Bileistä puheenollen, olin taas viime viikonloppuna bilettämässä. Kaverini synttäribileet alkoivat pienimuotoisesti hänen kotonaan ja sitten jatkuivat Verdenin shisha-baarissa ja päättyivät aamunkoitteessa klubilla. Kaverit juottivat minua tällä kertaa reilusti, eli taas vaihteeksi Kurki sai ilmaisen kännin :P

Kieli alkaa jo sujua ja uskon tämän olevan pääsyy, miksi olen päässyt porukoihin jo aika hyvin sisään. He ovat ottaneet myös tehtäväkseen opettaa minulle mahdollisimman paljon saksan kielen tärkeimpiä sanoja (Schwuchtel, Wichser, Schlampe jnejne) Oppitunneilla en osallistu melkein yhtään, vaikka seuraankin tarkkaan opetusta. Ainoa aine mihin jaksan edes jotenkin panostaa on englanti. Yleistettynä pitää myöntää että suomalaiset koululaiset ovat vähän saksalaisia parempia englannissa. Yleisesti ottaen täällä Saksassa arkipäivisin koulun loputtua tullaan suoraan kotiin ja tehdään läksyt ja muut asiat, kun taas viikonloput menevät biletykseen ja muihin hauskoihin menoihin. Siksi suurin osa tästäkin tekstistä meni tällä kertaa alueen kuvailuun.

Kurki und Deutschland kuittaavat