Kurki: Vuoden 2010 loppuaikoja

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi pistetään pitkästä aikaa päivitystä tulemaan. Tosiasiahan kuitenkin on, että uuten kotimaahan sopeutumisen jälkeen arki on täälläkin arkea, joten mitään maailmaa järisyttäviä uutisia on nyt turha odottaa.

Tuli kuukausi sitten taas huomattua että maailma on käsittämättömän pieni paikka. Kesällä 2009 ollessani kuukauden kielikurssilla Californiassa (campuksella, ei perheessä) tutustuin moniin nuoriin ympäri Eurooppaa, ja nyt sitten kävin moikkaamassa yhtä. Vietin viikonlopun hänen luonaan pikkukaupungissa nimeltä Lohne, joka sijaitsee tunnin junamatkan päässä Bremenistä lounaaseen. Emme tehneet mitään sen ihmeempää mutta oli vain niin uskomatonta nähdä uudestaan lähes puolentoista vuoden jälkeen. Tutustuminen Californiassa ja jälleennäkeminen Saksassa. Huhhuh. Oikeastaan minun piti nyt joululomalla mennä moikkaamaan paria muutakin vanhaa tuttua Frankfurtissa ja Weimarissa, mutta nämä matkat failasivat.

Tämä oli suuri pettymys, koska olen muutenkin matkustellut vähän muihin vaihtareihin verrattuna. Viimeinen isku vyön alle oli, kun minun piti päästä mukaan tammikuun lopulla järjestettävälle koulun laskettelumatkalle Itävallan Alpeille. Ensiksi minulle luvattiin, että pääsen mukaan, mutta sitten minulle ilmoitettiin uudelleen että bussissa ei ole tilaa. Jos joku jostain syystä peruuttaa niin pääsen mukaan, tämä on kuitenkin aika epätodennäköistä. Vituttaa. Tällä hetkellä ainoat varmat matkat ovat helmikuussa YFU:n leiri Dresdenissä ja joskus keväällä vierailu host-sukulaisten luona Berliinissä.

Moni on varmasti kokenut, kuinka hienoa aikaa joulu Euroopassa on. Täällä jouluvouhotus ja –koristelu alkoi marraskuun lopulla ensimmäisen adventin aikaan. Oli outoa kun kotonakin oli joulukoristeet marraskuussa. Saksan kaupungit kilpailevat joka vuosi siitä, mistä parhaat joulumarkkinat löytyvät ja pitää sanoa että Bremenin joulumarkkinat olivatkin tosi hienot. Voi miksi, miksi meillä ei ole samanlaista kulttuuria Suomessa. Joulumarkkinoille lähdetään kaverien tai perheen kanssa viettämään aikaa ja juttelemaan ja nauttimaan tunnelmasta Glühweinin ja Schmalzkuchenin lomassa ja sitten ehkä ostetaan jotain jouluksi kotiin. Mukavaa ja rauhallista joulunodotusta. Joulunodotukseen liittyy vielä yksi juhla mitä Suomesta ei löydy. 6. Joulukuuta, eli Suomen itsenäisyyspäivänä tulee Nikolaus! Hän on yksi versio joulupukista, joka tuo aamuyöllä lasten kenkien päälle karkkia, ja sitten illalla lapset lähtevät vielä ulos kerjäämään lisää karkkia, samalla tavalla kuin Suomessa virvonta tai Jenkeissä Halloween.

Jouluaattona sitten koko suku kerääntyi 32-vuotiaan hostsiskoni luokse. Meitä oli yhteensä 14 siellä, mukaan lukien kaksi hostsiskontytärtäni jotka ovat 2- ja 4-vuotiaita. Iltapäivällä oli kakkukahvit, joulupukki tuli kuudelta, ja sitten kahdeksalta syötiin kinkkua ja kermaperunoita. Saksalainen joulu ei oikeastaan eroa suomalaisesta juurikaan. Ainoa asia miten huomasin että se oli saksalainen joulu oli se, että pukki jäi parille oluelle lahjojen jakamisen jälkeen :D

Koulusta saatiin vikana päivänä vielä tokarit, enkä voi sanoa että olisin failannut. Asteikko on 0-15, ja yli 10 pistettä on jo oikeasti vaikea saada. Tässä minun numeroni:

Saksa 8

Historia, pitkä oppimäärä 8

Maantieto 9

Politiikka 9

ET 10

Englanti 12

Historia, lyhyt oppimäärä 12

Koripallo 14

Hyvät numerot mutta siihen liittyen kaverit ovat keksineet uuden käsitteen, ”Ausländer-Bonus” eli ulkomaalaisbonus :D Englantia ja korista lukuunottamatta kaikki opettajat pähkäilivät että minkä numeron vaihtarina ansaitsisin ja juttelivat tästä myös kanssani. Parasta tässä vielä on se, että en oikeasti tee tunneilla lähes yhtään mitään ja läksytkin teen vain enkussa ja harvoin muissa aineissa.

On vihdoinkin aika myös kertoa lempiopettajastani, joka opettaa historian lyhyttä oppimäärää. Herra Ravens on noin 60-vuotias jonka hiukset ovat jo harmaantuneet ja käyttää aina pukua. Hänen tunneillaan on sen verran kuria, etteivät oppilaat juttele toistensa kanssa, mutta toisaalta emme melkein ikinä käsittele tunnin oikeaa aihetta. Aihe pitäisi siis olla Saksa toisen maailmansodan jälkeen. Herra Ravens on kiltisti sanottuna aatemaailmaltaan kansallissosialisti! :D Opetustavat ovat sen mukaiset. Kun hän seisoo hänellä on ryhti kohdallaan, hän tulee usein oppilaiden pulpetin eteen kasvot kasvoa vasten kysymään kysymyksiä ja kutsuu oppilaita sukunimillä! Hän eksyy tunnin aiheesta jo viidessä minuutissa ja selittää sitten intohimolla vaikka mistä. Hän sitten kertoo koko tunnin jostain ihan randomista, ja aiheet ovat oikeasti mitä tahansa antiikin Roomasta Venäjän nykyiseen sisäpolitiikkaan. Esimerkiksi oli tosi huvittavaa kun hän kertoi meille erittäin intohimoisesti, kuinka Preussi valtasi 1870-luvulla suurten voittojen jälkeen Pariisin ja kuinka tämä johti Saksan pikkuvaltioiden yhdistymiseen suureksi ja mahtavaksi valtakunnaksi :DD Tai se, kun hän suree sitä, että Saksa menetti maailmansotien tuloksena kolmanneksen pinta-alastaan ja hänen mielestään Saksan pitäisi neuvotella uudelleen naapurimaiden kanssa tästä!

Tämä on vain toinen puoli, miksi hän on niin mahtava opettaja. Minä olen siis hänen lempioppilaansa. Ensimmäisenä koulupäivänäni elokuussa tapahtui siis seuraavaa: Ilmoitin opettajalle, että minua ei ole nimilistassa koska olen uusi vaihto-oppilas. Kun hän kuuli, että olen Suomesta, hän nousi salamana tuolistaan ylös ja katsoi minua positiivisen yllättyneenä. Hän sitten tuli luokseni ja kätteli minua ja toivotti sydämellisesti tervetuloa Saksaan. Koko kaksoistunti meni tämän jälkeen siihen kun hän kertoi koko Suomen historian luokalle :D Miten ihmeessä hän tietää kaiken Ruotsin vallan ajasta, Sibeliuksesta, kansalaissodasta, Talvisodasta, Mannerheimista, Kekkosesta ja Suomen puoluettomaasta roolista kylmän sodan aikana!! :D Tämän tunnin jälkeen hän on kirjaimellisesti joka tunti ottanut Suomen esille. Olen päässyt sen takia esimerkiksi kirjoittamaan taululle Suomen yleisimpiä sukunimiä ja ihan suomeksi ”eduskunta” sekä kommentoimaan Suomen puoluettomuutta kylmässä sodassa. On sanomattakin selvää, että olen hänen lellikkinsä :P

Lunta tuli täällä poikkeuksellisesti jo marraskuussa. ”Lumimyrskyjen” seurauksena täällä on 15cm lunta, joka on paikallisille tosi paljon. Tilanne on sama koko Keski-Euroopassa. Siksi Autobahnit ovat tukossa, lentokenttiä on suljettu, junat myöhästelevät, ja jopa kouluissa on lumivapaata! Siis mitä helvettiä oikeasti! 15cm lunta ja kaduilla liukasta, niin kouluja suljetaan :D Valitettavasti tämä ei tapahtunut minun koulussani... Täällä on siis samanlainen kaaos kuin Suomessa, mutta täällä se tapahtuu 10cm kohdalla, kuin Suomessa metrin kohdalla. Naurettavaa touhua.

Hostvanhemmat ovat tällä hetkellä muuten taas Ruotsissa, joten minulla on veljeni kanssa lähes kaksi viikkoa käty :P Juhlistan vuoden vaihtumista ihan tavallisesti kotibileissä, eli ei mitään ihmeellistä luvassa. Mietin aina vuoden vaihtumisen aikaan, mitä kaikkea olen sen vuoden aikana tehnyt, ja kyllä tämä vuosi oli elämäni paras! Elämäni Suomessa oli tänä vuonna aivan mahtavaa ja vielä vaihtovuoden alku täällä. Uskon kuitenkin että ensi vuodesta tulee vieläkin parempi! Toivon teille samaa!

Kurki ja Saksa toivottavat hyvää uutta vuotta! :)

P.S. Kohta voin sanoa, että tänä vuonna nähdään taas ;)

La vie de Viivi en Belgique!

Vou. Mä ymmärrän ranskaa. Tää on niin uskomatonta.
Reilu kaks kuukautta sitten en ois ikinä uskonu oppivani näin nopeesti. Tällä hetkellä ymmärrän melkein aina mitä mulle puhutaan, pystyn joten kuten seuraamaan leffoja ranskaks ja usein mulle ruvetaan selittäämään jotain juttua yksinkertasemmin, koska luullaan etten ymmärtänyt. Mut HAHAA mä ymmärsin. Voittajafiilis.
    

Nyt oon tottunu elämään Guelff-nimisessä kylässä, josta kukaan mun koulussakaan ei oo ikinä kuullu. Mun naapureilla on LEHMIÄ. Arlon, 27 000 asukkaan kaupunki, sijaitsee 10km päässä ja sinne Guelffistä menee päivässä 5 bussia tai vähemmän. Autolla matka kestää 10min, bussilla 40. Jes. On ollu vähän vaikeuksia tottuu elämään ilman 97v:tä, I miss my bus :(

   
Sitte perheeseen. Mun hostperhe on ihanin ikinä, en ois voinu toivoo parempaa! Mulla on hostvanhemmat ja kaks hostsiskoo: 12-vuotias Inès ja 16-vuotias Ariane, joka on tällä hetkelle vaihossa Itävallassa, tulee takasin tän kuun lopussa.
    
En tuu ikinä unohtamaan hostperheen ensitapaamista. Kaikki vaihtarit oli huoneessa, jonne perheitä alko tulla hiljalleen. Yhtäkkii kuulin "VIIIVIII" mun selän takaa ja kun käännyin nii se oli vaan semmonen poskisuudelmia kaikkialla -tilanne. Meitä kaikkia hymyiliytti ihan hirveesti ja naurettiin ja sitten haettiin mun tavarat ja suuntana oli Hollanti.
    
Hollantiin mennessä pysähdyttiin tien varteen, kun Ariane halusi ottaa valokuvia tuulimyllyistä. Siinä me sitten oltiin, hostisä maassa makaamassa kuvia ottamassa ja minäkin yhtä innokkaana. Loppumatka taittui mukavasti Mr. and Mrs. Smithiä ranskaksi dubattuna autossa katsellessa. En ymmärtäny yhtään mitään.
    
Hollannissa oltiin muutama päivä. Urheiltiin ihan tajuttomasti ja ekan lenkin jälkeen molemmissa jalkapohjissani oli miltei 10cm rakot. Tokana iltana innostuttiin hostperheen kanssa ottamaan mahollisimman rumia kuvia. Muistan, miten iloinen ja helpottunut olin tuossa vaiheessa, koska tajusin, kuinka hyvä tuuri mulla oli käynyt perheen kanssa. Perheenjäsenten keskenäiset välit ovat ihanan avoimet ja lämpimät ja mut otettiin alusta asti hirmu hyvin vastaan.  

Hollannista ajettiin sitten Arloniin (tällä kertaa autossa oli vuorossa Avatar, dubattuna of course) ja ravintolan kautta menimme kotiin. Talo on aivan ihana! Iso, kolmikerroksinen ja moderni mutta silti tosi kodikas. Koulun alkuun oli siis vielä reilu viikko. Sinä aikana tein kaikenlaista perheen kanssa: shoppailua, seinäkiipeilyä, lenkkeilyä, koululla kurssien valitsemista, kemutusta Arianen kanssa, vähän lisää lenkkeilyä ja ekat juoksutreenit. Ja pakko mainita, että mun hostisä tekee aivan älyttömän hyvää ruokaa. Aaaaah. Sitten oliki jo eka koulupäivä.   

Automatkalla kouluun mua jännitti aivan tajuttomasti. Onneksi Ariane oli lupautunut tulemaan kouluun mun kanssa vaikka itse olikin heti seuraavana päivänä lähdössä vaihtoon kolmeksi kuukaudeksi hehheh. Jännityksestä huolimatta koulupäivä meni tosi hyvin ja olin hirmu tyytyväinen, kun sain tietää, että luokallani on toinenkin vaihtari. Se on auttanu tosi paljon, kun on joku jolle pystyy puhumaan normaalisti englantia ja se ymmärtää.  

Ekasta koulupäivästä lähtien koulussa on ollu aina tosi kivaa. Alussa meijät vaihtarit otettiin heti mukaan. Meitä on kyselty kaikkialle ja aina, jos on joku onglema, niin apua löytyy. Suurin osa opettajista on tosi mukavia ja ymmärtää sen, etten pysty tekemään koulutöitä samalla tavalla kuin täkäläiset ja tästä johtuen en tee koulussa hirveästi mitään haha. Teen sen, minkä pystyn ja muuten yritän harjotella ranskan kielioppia yms. Motivaatio ranskan oppimiseen on älyttömän korkealla ja koko ajan kyselen, miten joku asia sanotaan. Ootan niin paljon sujuvan ranskan puhumista, että jaksan harjotella ranskaa ilman, että kukaan käskee. Tästä varmaan johtuukin kieleni nopea kehitys ja minulle on useampaan kertaan sanottu koulussa, että kaikista vaihtareista (koulussani on kuusi) minulla on paras ranska ja sanavarasto. Jes! 

Tällä hetkellä parhaita kavereita täällä on toiset vaihtarit. Nyt se on hyvä, koska on vaikea saada tosi läheisiä kavereita belgialaisista, kun ei vielä ole yhteistä kieltä. Koko ajan kielen kehittyessä huomaan tutustuvani lähemmin täkäläisiin, luonnollisesti. Vaikka parhaat kaverini ovatkin vaihtareita, ei se tarkota, ettei tekemistä belgialaisten  kanssa riittäisi. Viikonloppuisin on aina jotakin ja viikolla hengaillaan koulun jälkeen kaupungilla. Parasta tähän mennessä on ollu isolla porukalla kemutus Brysselissä. Brysseli on aivan ihana kaupunki ja siellä on ollu molemmilla kerroilla aivan älyttömän hauskaa.
 
Tuntuu, että siitä kun lähdin Helsinki-Vantaan lentokentältä olisi ikuisuus, mutta toisaalta täällä aika menee hirmu nopeesti; aina yhtäkkiä onki jo perjantai. 9. päivä on enää tasan 8 kuukautta kotiin palaamiseen ja aivan varmasti aika tulee menemään hetkessä. Siksipä yritän elää täällä täysillä, kokea mahdollisimman paljon ja ikävöidä Suomea ja ihmisiä mahdollisimman vähän. Välillä se ikävä aina iskee, mutta niin sen kuuluukin.  

Hieman jo etukäteen harmittaa se, että mulla on edessä perheenvaihto tammikuun lopussa. Alunperinkin hostperheeni lupautui pitämään vaihtaria vain 5 kuukautta, koska Ariane on poissa vain 3. Tavallaan toivoisin, että voisin olla tässä perheessä koko 10 kuukautta, mutta onhan se ihan kiva päästä kokemaan toiseen perheen arki ja tutustua toiseen belgialaiseen perheeseen. Koulua en joudu vaihtamaan, tämän AFS mulle lupasi ja nykyinen hostperheeni sanoi, että jos toinen perhe ei ole yhtä kiva tai jotain sattuisi, olen aina tervetullut asumaan takaisin tänne. 

Perheestä vielä pikkasen. On ollu tosi hauska huomata asioita, jotka yhdistää meitä. Hostisä on suuri Muse-fani ja myös ehkä maailman hauskin (just like me hahah), Ariane rakastaa valokuvausta ja kemutusta, Inès kuuntelee törkeen hyvää musaa ja seuraa Greyn anatomiaa. Hostäiti puolestaan rakastaa juoksemista ja Kill Bill -leffoja.

Nyt on viikon loma takana ja huomenna kouluun. Sitten jo torstaina alkaakin uusi loma, pidennetty viikonloppu. Keskiviikkoiltana mennään ulos koulukavereitten kanssa ja torstaina pohjois-Belgiaan loppuviikoksi hostperheen mukana. Sen jälkeen koulua muutama viikko ja onkin jo joulu! Ihan hullua. Uudeksivuodeksi mennään luultavasti Maltalle tai muualle lämpimään hostperheeni kanssa eli sitä odotellessa! Ciao! 

Viivi, Guelff

Kurki: Arkea, koulua, vaihtarijuttuja ja Ruotsi!

Terve Suomi ja muu maailma! Pahoitteluni kirjoituksien aikavälistä (toisaalta jotkut lusmut eivät ole edes aloittaneet) ja nyt taas vuorossa piiiiitkä teksti ”tavallisesta elämästä”.

Jatketaan näin alkuun edellisen tekstini aiheesta, eli Oktoberfestistä. Teen myöhemmin vuoteni aikana kattavan tekstin saksalaisesta kulttuurista ja stereotypioista, mutta on nyt jo pakko ottaa esille se, että Oktoberfestin maine yhtenä saksalaisista stereotypioista on oikeasti ansaittu! Kyseessä on siis koko Saksan kattava kulttuuri-ilmiö, jossa Oktoberfest toimii jäävuoren huippuna. Jokaisessa kaupungissa ja joka helvetin pikkukylässä järjestetään joka syksy sadonkorjuun kunniaksi juhla, johon kuuluu samat aspektit kuin Oktoberfestiin, eli siis syöminen, juominen, musiikki ja muu huvittelu. Ihan sama minkä mittakaavan juhlasta on kyse, siellä käyvät kaikki paikalliset vauvasta vaariin. Itsekin olen käynyt Münchenin ”pääjuhlan” lisäksi Langwedelin ja Etelsenin (=oma kyläni) pikkujuhlissa ja myös Hannoverin ja Bremenin jättijuhlissa. Bremenissä on koko Pohjois-Saksan suurin festi kolmella miljoonalla vuosittaisella kävijällään ja lähes tuhannen vuoden olemassaolollaan, nimeltään Freimarkt, ja sen läheisyyden takia kävin siellä kahdesti. Toisen päivän muuten vietin siellä YFU:n kanssa (alkoholi oli sallittu), joka kertoo hyvin kuinka normaali osa saksalaista syksyä nämä juhlat ovat.

 

YFU on muutenkin pitänyt minua tiukassa otteessaan. Saksan YFU on jaettu ”Landesgruppeihin” eli pienempiin alueisiin, itse kuulun Bremenin YFU:n listoihin. Tämä sitten vuoden aikana järjestää kaikenlaista, ensiksi meillä oli syyskuun lopulla yleinen tapaaminen jossa pääsimme tutustumaan toisiimme ja sitten seuraavaksi oli tämä Freimarkt-ilta. Lisäksi YFU:n rautainen koura tuntuu siten, että se oikeasti yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa. Eli olen tapaillut vaihtarivuoteni alun leiriviikon muita vaihtareita pitkin syksyä. Bremenissä on käynyt sveitsiläinen ja jopa suomalainen vaihtari moikkaamassa ja kävin Hannoverissa kahden unkarilaisen luona. Tämän lisäksi on tullut jo kutsut vaihtovuoden jälkeen vierailulle Geneveen, Budapestiin ja Prahaan, joten kyllä YFU osaa hommansa. Muuten, tuntuu  edelleen aika oudolta kun kaikkien eri maista tulevien vaihtareiden kesken lingua franca on saksa eikä englanti.

Kouluuni on tullut syksyn mittaan vaihtareita ja nyt meitä on yhteensä kuusi, kaksi Argentiinasta ja sitten yksi Jenkeistä, Meksikosta, ja Thaimaasta. Kaikki ovat jonkun surkean järjestön (AFS & Rotary köhköh) kautta eivätkä osaa yhtä lukuunottamatta lähes ollenkaan saksaa joten tapaamisemme kaksii kertaa viikossa menevät aina englanniksi (YFU:lla siis kaikki saksaksi ;) ). ”Kielimuurin” ja useiden pikkuseikkojen takia en jaksa sen ihmeemmin heidän kanssaa aikaa viettää.

Onneksi sentään tunnen erittäin paljon ihmisiä koulusta ja muutenkin alueelta. Kaveripiirini on alkamassa jo muodostua, mutta harjoitan silti edelleen jatkuvasti verkostoitumista. Tämä taas johtaa siihen, että yritän venyä joka paikkaan, mutta aikani ei vain riitä kaikille vaikka haluaisin. Tilannetta ei todellakaan auta se että saatanan sakemanneilla ei ole kuin vain joka toisella Facebook! Heillä on oma versionsa siitä nimeltään SchülerVZ, joka on ihan paska ja monimutkainen eikä tarjoa samoja ominaisuuksia kuin FB. Käyn SVZ:ssa vain harvoin ja saarnaan aina FB:n hienoudesta. Onneksi tilanne on pikkuhiljaa menossa parempaan päin ja FB on saamassa vihdoin niskalenkkiä siitä paskasta kotimaisesta roskasta. Elän muutenkin kiireistä elämää täällä. Aina pitää/saa tehdä jotain liittyen kouluun, urheiluun, asioiden hoitamiseen, bilettämiseen, kavereiden kanssa hengailuun tai vaikka sukulointiin. Yksi kokonainen chillipäivä on jo minulle toivottu harvinaisuus ja alan oppia elämään lyhyempien yöunien kanssa.

Kavereille en ole päässyt opettamaan suomea, koska heidän joukossaan trendi on juuri päinvastainen. He heittävät siis joka päivä läppää Suomesta. Jos heiltä kysytään niin Suomessa ei ole sähköä, asumme igluissa, Ruotsissa on suomalaisia orjia ja menemme kouluun poron selässä. Mutta Saksassa yleensä ottaen tiedetään erittäin paljon Suomesta! Yli kolmannes tietää suomen olevan vaikea ja outo kieli (loput luulevat sen olevan niin kuin muut skandinaaviset kielet) ja tosi moni on käynyt Suomessa. Lähes kaikki tuntevat suomalaisia bändejä ja omaavat tyydyttävät yleistiedot Suomesta. Kaikkein ihmeellisintä oli kun tutor-openi lauloi minulle ulkomuistista Maamme-laulua :D Hän on siis teini-iässään ollut kuoron kanssa Stadissa vierailulla.

Olen jo selviytynyt ensimmäisestä kokeiden aallosta koulussa, mutta se meni kyllä aikas penkin alle. Kirjoitin joka kokeessa (enkkua ei lasketa) reilut kaksi sivua tekstiä kun muut noin 5-7 sivua, ja kokeissa saadaan aina tekstinpätkä lähteeksi ja sitten sitä pitää analysoida ja siihen liittyen tulee vielä yksi tai kaksi esseekysymystä. Aiheina kokeissa olivat muun muassa seuraavat: Länsi-Saksan integraatio Länteen 1950-luvulla, Singaporen talouskehitys 1960-luvulta nykypäivään ja Saksan uuden työttömyyskorvauslain arvoiminen. Arvosanat tulenevat kaikki parin seuraavan viikon aikana ja odotan niitä jo huumorilla. Mutta nyt ensimmäisen loman jälkeen opettajat alkavat jo vaatia minulta jonkinlaista osallistumista tunneilla ja panostusta opiskeluun. Ei tällä hetkellä vain tunnu siltä lainkaan! Onneksi kaikki opet yhtä lukuunottamatta ovat mukavia ja ymmärtäväisiä ja tykkäävät heittää läppää kanssani, toivottavasti myös pysyvät sellaisina. Täällä on muuten enemmän mies- kuin naisopettajia.

Niin se kahden viikon loma. Jos joku ei ole vieläkään kuullut, niin perheellänihän on iso mökki Etelä-Ruotsissa, Västervikin lähistöllä. Se olikin sitten heti koulun loputtua autolla kohti Travemündeä ja lautalla Malmöön. Seuraavat yhdeksän päivää tulikin sitten vietettyä rakkaassa länsinaapurissamme. Kyllä, puhuin paikallisten kanssa lähes koko ajan ruotsia. Kyllä, kaupoissa myytiin paljon suomalaisia ja Suomessa tuttuja tuotteita. Kyllä, kaikki näytti samalta kuin Suomessa. Kyllä, kävin H&M:ssä, Dressmannissa, Lindexissä, KappAhlissa ja vaikka missä kotoisessa kaupassa. Ihmettelen suuresti tätä, mutta minulla oli siellä jotenkin erittäin ristiriitainen olo koko ajan ja voisin jopa puhua pienestä kulttuurishokista. Oli vaan niin outoa mennä Suomen näköiseen ja oloiseen maahan kesken vaihtarivuotta, tuntui siltä että olisi palannut kotiin kesken kaiken. Onneksi sentään ympäriltä löytyi helpotusta: 50km säteellä joka kolmas ihminen oli saksalainen turisti/mökinomistaja ja mökkiimme on fiksattu kaikki saksalaiset TV-kanavat!

Kun syyslomaa oli jäljellä viikko, lensimme hostveljen kanssa kaksisteen Ryanairilla Tukholmasta Bremeniin. Vanhemmat jäivät vielä viikoksi Ruotsiin joten meillä oli viikon käty! Emme pitäneet kotibileitä mutta viikko sisälsi kyllä alkoholia ja rasvaista ruokaa aika paljon. Eli siis silloin kävin klubilla, kaksi kertaa Freimarktilla ja se sveitsiläinen vaihtari oli täällä yötä. Kävin myös kaksi kertaa hostveljen käsipallotreeneissä kokeilemassa että mistä on kyse. Käsipallohan on aikas suosittua Saksassa ja varsinkin Pohjois-Saksassa.

Voitte varmaan jo arvata ettei koti-ikävä paina ja etten todellakaan halua takaisin Suomeen! Mutta pitää myöntää että etäisyyden ja ajan myötä edelliseen elämään tulee perspektiiviä. Olen oppinut arvostamaan elämääni Suomessa entistäkin enemmän. Tekisi esimerkiksi niin mieli käydä Ressussa, moikata kaikkia ja nauttia Barbarossan antimista Ruttiksen portailla vanhalla possella...

Eiköhän tämä tekstimäärä nyt riitä. Te pysytte kyllä kaikki mielessäni joten toivottavasti myös päinvastoin! Pitäkää Suomi pystyssä!

Kurki, die Bundesrepublik Deutschland