La vie de Viivi en Belgique!

Vou. Mä ymmärrän ranskaa. Tää on niin uskomatonta.
Reilu kaks kuukautta sitten en ois ikinä uskonu oppivani näin nopeesti. Tällä hetkellä ymmärrän melkein aina mitä mulle puhutaan, pystyn joten kuten seuraamaan leffoja ranskaks ja usein mulle ruvetaan selittäämään jotain juttua yksinkertasemmin, koska luullaan etten ymmärtänyt. Mut HAHAA mä ymmärsin. Voittajafiilis.
    

Nyt oon tottunu elämään Guelff-nimisessä kylässä, josta kukaan mun koulussakaan ei oo ikinä kuullu. Mun naapureilla on LEHMIÄ. Arlon, 27 000 asukkaan kaupunki, sijaitsee 10km päässä ja sinne Guelffistä menee päivässä 5 bussia tai vähemmän. Autolla matka kestää 10min, bussilla 40. Jes. On ollu vähän vaikeuksia tottuu elämään ilman 97v:tä, I miss my bus :(

   
Sitte perheeseen. Mun hostperhe on ihanin ikinä, en ois voinu toivoo parempaa! Mulla on hostvanhemmat ja kaks hostsiskoo: 12-vuotias Inès ja 16-vuotias Ariane, joka on tällä hetkelle vaihossa Itävallassa, tulee takasin tän kuun lopussa.
    
En tuu ikinä unohtamaan hostperheen ensitapaamista. Kaikki vaihtarit oli huoneessa, jonne perheitä alko tulla hiljalleen. Yhtäkkii kuulin "VIIIVIII" mun selän takaa ja kun käännyin nii se oli vaan semmonen poskisuudelmia kaikkialla -tilanne. Meitä kaikkia hymyiliytti ihan hirveesti ja naurettiin ja sitten haettiin mun tavarat ja suuntana oli Hollanti.
    
Hollantiin mennessä pysähdyttiin tien varteen, kun Ariane halusi ottaa valokuvia tuulimyllyistä. Siinä me sitten oltiin, hostisä maassa makaamassa kuvia ottamassa ja minäkin yhtä innokkaana. Loppumatka taittui mukavasti Mr. and Mrs. Smithiä ranskaksi dubattuna autossa katsellessa. En ymmärtäny yhtään mitään.
    
Hollannissa oltiin muutama päivä. Urheiltiin ihan tajuttomasti ja ekan lenkin jälkeen molemmissa jalkapohjissani oli miltei 10cm rakot. Tokana iltana innostuttiin hostperheen kanssa ottamaan mahollisimman rumia kuvia. Muistan, miten iloinen ja helpottunut olin tuossa vaiheessa, koska tajusin, kuinka hyvä tuuri mulla oli käynyt perheen kanssa. Perheenjäsenten keskenäiset välit ovat ihanan avoimet ja lämpimät ja mut otettiin alusta asti hirmu hyvin vastaan.  

Hollannista ajettiin sitten Arloniin (tällä kertaa autossa oli vuorossa Avatar, dubattuna of course) ja ravintolan kautta menimme kotiin. Talo on aivan ihana! Iso, kolmikerroksinen ja moderni mutta silti tosi kodikas. Koulun alkuun oli siis vielä reilu viikko. Sinä aikana tein kaikenlaista perheen kanssa: shoppailua, seinäkiipeilyä, lenkkeilyä, koululla kurssien valitsemista, kemutusta Arianen kanssa, vähän lisää lenkkeilyä ja ekat juoksutreenit. Ja pakko mainita, että mun hostisä tekee aivan älyttömän hyvää ruokaa. Aaaaah. Sitten oliki jo eka koulupäivä.   

Automatkalla kouluun mua jännitti aivan tajuttomasti. Onneksi Ariane oli lupautunut tulemaan kouluun mun kanssa vaikka itse olikin heti seuraavana päivänä lähdössä vaihtoon kolmeksi kuukaudeksi hehheh. Jännityksestä huolimatta koulupäivä meni tosi hyvin ja olin hirmu tyytyväinen, kun sain tietää, että luokallani on toinenkin vaihtari. Se on auttanu tosi paljon, kun on joku jolle pystyy puhumaan normaalisti englantia ja se ymmärtää.  

Ekasta koulupäivästä lähtien koulussa on ollu aina tosi kivaa. Alussa meijät vaihtarit otettiin heti mukaan. Meitä on kyselty kaikkialle ja aina, jos on joku onglema, niin apua löytyy. Suurin osa opettajista on tosi mukavia ja ymmärtää sen, etten pysty tekemään koulutöitä samalla tavalla kuin täkäläiset ja tästä johtuen en tee koulussa hirveästi mitään haha. Teen sen, minkä pystyn ja muuten yritän harjotella ranskan kielioppia yms. Motivaatio ranskan oppimiseen on älyttömän korkealla ja koko ajan kyselen, miten joku asia sanotaan. Ootan niin paljon sujuvan ranskan puhumista, että jaksan harjotella ranskaa ilman, että kukaan käskee. Tästä varmaan johtuukin kieleni nopea kehitys ja minulle on useampaan kertaan sanottu koulussa, että kaikista vaihtareista (koulussani on kuusi) minulla on paras ranska ja sanavarasto. Jes! 

Tällä hetkellä parhaita kavereita täällä on toiset vaihtarit. Nyt se on hyvä, koska on vaikea saada tosi läheisiä kavereita belgialaisista, kun ei vielä ole yhteistä kieltä. Koko ajan kielen kehittyessä huomaan tutustuvani lähemmin täkäläisiin, luonnollisesti. Vaikka parhaat kaverini ovatkin vaihtareita, ei se tarkota, ettei tekemistä belgialaisten  kanssa riittäisi. Viikonloppuisin on aina jotakin ja viikolla hengaillaan koulun jälkeen kaupungilla. Parasta tähän mennessä on ollu isolla porukalla kemutus Brysselissä. Brysseli on aivan ihana kaupunki ja siellä on ollu molemmilla kerroilla aivan älyttömän hauskaa.
 
Tuntuu, että siitä kun lähdin Helsinki-Vantaan lentokentältä olisi ikuisuus, mutta toisaalta täällä aika menee hirmu nopeesti; aina yhtäkkiä onki jo perjantai. 9. päivä on enää tasan 8 kuukautta kotiin palaamiseen ja aivan varmasti aika tulee menemään hetkessä. Siksipä yritän elää täällä täysillä, kokea mahdollisimman paljon ja ikävöidä Suomea ja ihmisiä mahdollisimman vähän. Välillä se ikävä aina iskee, mutta niin sen kuuluukin.  

Hieman jo etukäteen harmittaa se, että mulla on edessä perheenvaihto tammikuun lopussa. Alunperinkin hostperheeni lupautui pitämään vaihtaria vain 5 kuukautta, koska Ariane on poissa vain 3. Tavallaan toivoisin, että voisin olla tässä perheessä koko 10 kuukautta, mutta onhan se ihan kiva päästä kokemaan toiseen perheen arki ja tutustua toiseen belgialaiseen perheeseen. Koulua en joudu vaihtamaan, tämän AFS mulle lupasi ja nykyinen hostperheeni sanoi, että jos toinen perhe ei ole yhtä kiva tai jotain sattuisi, olen aina tervetullut asumaan takaisin tänne. 

Perheestä vielä pikkasen. On ollu tosi hauska huomata asioita, jotka yhdistää meitä. Hostisä on suuri Muse-fani ja myös ehkä maailman hauskin (just like me hahah), Ariane rakastaa valokuvausta ja kemutusta, Inès kuuntelee törkeen hyvää musaa ja seuraa Greyn anatomiaa. Hostäiti puolestaan rakastaa juoksemista ja Kill Bill -leffoja.

Nyt on viikon loma takana ja huomenna kouluun. Sitten jo torstaina alkaakin uusi loma, pidennetty viikonloppu. Keskiviikkoiltana mennään ulos koulukavereitten kanssa ja torstaina pohjois-Belgiaan loppuviikoksi hostperheen mukana. Sen jälkeen koulua muutama viikko ja onkin jo joulu! Ihan hullua. Uudeksivuodeksi mennään luultavasti Maltalle tai muualle lämpimään hostperheeni kanssa eli sitä odotellessa! Ciao! 

Viivi, Guelff